kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0) - klikkaa kuvat isommaksi!
|
Kuninkaankehrä
160 cm tummanrautias suomenhevosori, "Kunkku" syntynyt 1. helmikuuta 2022, 3-vuotias omistaja VRL-15042 Evelia, Helmivilla kasvattaja Saima Iso-Aho, ei virtuaalimaailmassa |
VH22-018-0337
yleispainotteinen (ko vaativa B, re 110 cm) kilpailee Virtuaalisen ratsastajainliiton alaisissa porrastetuissa kilpailuissa, lajeinaan koulu- ja esteratsastus, ajantasalla oleva pistetilanne näkyvillä hevosen omassa rekisteriprofiilissa |
Tarjolla rajoitetusti jalostukseen tuontisukuisille suomenhevostammoille, kiinnostuessasi ota yhteys Eveliaan.
varsan nimi
emä tamman nimi |
varsan nimi
emä tamman nimi |
varsan nimi
emä tamman nimi |
Hevoseton on huoleton (ja onneton). Kaksi vuotta siihen meni, että kyllästyin totaalisesti hevosettomaan elämään ja rupesin selailemaan Facebookin markkinapalstoja. En tiennyt minkälaista hevosta olin hakemassa, mutta aavistin, että kun sen kohtaisin, se kolahtaisi ja kovaa. Kauaa en kerennyt markkinoita selaamaan, kun bongasin pienen tummanrautiaan suomenhevosoriin myynnistä. Sen suuret korvat ja ilmeikkäät silmät saivat minut ajamaan useamman tunnin matkan trailerin kanssa miltei toiselle puolelle Suomea.
Ilmeikkäät silmät eivät olleet vain kuvanmuokkausta, vaan komealla orivarsalla todellakin oli mitä kauneimmat silmät, ystävällinen ilme ja kimeä hirnunta. Kuninkaankehrän kirmatessa varsakavereidensa kanssa laitumella, olin aivan myyty. Silmäkulmat kostuen kirjoitin kauppakirjat Kunkusta ja tämän parhaasta kaverista Aaveesta.
Luonnekuvaus
Jos Kuninkaankehrä olisi ihminen, se olisi ikuinen poikamies. Sillä olisi villi pilke silmäkulmassaan, hyvä huumorintaju ja kamala tarve todistella itseään muille. Se iskisi silmää kaupungilla ohittamilleen kaunottarille, vislailisi perään ja sen jälkeen levittelisi hölmönä käsiään, ihan kuin ei tietäisi asiasta yhtään mitään. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin pitäisi harmittomasta kaverista, mutta kukaan ei oikein ottaisi häntä tosissaan.
Kunkun kanssa kaikki on sujunut alusta alkaen hyvinkin helposti, se on ystävällinen, ihmisestä kiinnostunut ja huumorintajuinen tyyppi, jolla toki on omat juttunsa sekä valtava työmotivaatio. Ori on minun mieleeni oleva yleishevonen, sillä on potentiaalia niin koulu- kuin esteradoillekin. Vaikka Kuninkaankehrä haluaakin todistella olemassa oloaan muille hevosille ja ihmisille maastakäsin, ratsastaessa se on todellakin töissä. Se kasvaa kyllä kymmenen senttiä korkeutta ryhdistyessään kauniin tamman kohdalla, mutta niin kauan kun sen selässä istuu, ori tietää ettei ole aika hölmöillä. Jos minun täytyisi valita jompikumpi laji paremmaksi, väittäisin sen olevan kouluratsastus. Kunkku omistaa pitkät, tasaiset askeleet ja luontaisen, voimakkaan työnnön takaa. Tuntuu, että se on helppo kulkea ylämäkeen ja kokoaminen tulee välillä liiankin helposti.
Ori on niitä hevosia, jonka saa taivutettua vaikka rusettiin ja siitä auki, ilman ongelmia. Se miellyttää ratsastajaansa kaikin mahdollisin keinoin ja toimii huomaamattomilla istunta-avuilla. Sen ehdoton bravuuri kouluradalla on laukanvaihto, ja niitä Kunkku esittäisi mielellään vaikka jokaisella askeleella. Esteradalla ori ei katsele, se on varma hyppääjä eikä kieltele turhia, vähän varovaisempi se vaan saisi jaloistaan olla. Huolimattomuuspuomeja tulee helposti, mutta uskon, että treenaamalla ja kokemuksella pääsemme niistäkin eroon.
Suuret, ilmeikkäät silmät olivat se juttu, mihin Kuninkaankehrässä varsana ihastuin, ja ori onkin säilyttänyt ne aikuisuutensa asti. Tallissa toimiessamme unohdun helposti katselemaan oriin lempeitä, tummia silmiä ja ihmettelemään maailman menoa. Hoitotoimenpiteissä ei ole mitään erityistä mainittavaa, Kunkku on sellainen kaikki-käy-tyyppi, välillä sen ajatusmaailma ja keskittyminen on jossain muualla kuin käsittelijässä, mutta ei se mitään pahaa tee. Ystävällinen ja hieman hölmö ori kuikuilee usein käytävälle, jos vaikka ohi sattuisi kulkemaan joku, jolla on ruokaa (tai jossain tallin toisessa päässä liikkuisi kaunis tamma). Kuninkaankehrä on tarhattavissa riimulla, jokseenkin ketju pitää olla turvan päällä ihan varotoimenpiteenä, välillä orin mielenkiinto on enemmän muissa hevosissa kuin itse ihmisessä. Kunkku tanssahtelee helposti ihmisen vierellä, pelkoa ei kuitenkaan ole siitä, että se lähtisi karkuun tai tekisi sen suurempia liikkeitä. Kisapaikoilla ehdottomasti toimittava jatkuvasti suitsittuna, vieraassa paikassa ori kokee suurta tarvetta machoilla ja määräillä.
Kunkun kanssa kaikki on sujunut alusta alkaen hyvinkin helposti, se on ystävällinen, ihmisestä kiinnostunut ja huumorintajuinen tyyppi, jolla toki on omat juttunsa sekä valtava työmotivaatio. Ori on minun mieleeni oleva yleishevonen, sillä on potentiaalia niin koulu- kuin esteradoillekin. Vaikka Kuninkaankehrä haluaakin todistella olemassa oloaan muille hevosille ja ihmisille maastakäsin, ratsastaessa se on todellakin töissä. Se kasvaa kyllä kymmenen senttiä korkeutta ryhdistyessään kauniin tamman kohdalla, mutta niin kauan kun sen selässä istuu, ori tietää ettei ole aika hölmöillä. Jos minun täytyisi valita jompikumpi laji paremmaksi, väittäisin sen olevan kouluratsastus. Kunkku omistaa pitkät, tasaiset askeleet ja luontaisen, voimakkaan työnnön takaa. Tuntuu, että se on helppo kulkea ylämäkeen ja kokoaminen tulee välillä liiankin helposti.
Ori on niitä hevosia, jonka saa taivutettua vaikka rusettiin ja siitä auki, ilman ongelmia. Se miellyttää ratsastajaansa kaikin mahdollisin keinoin ja toimii huomaamattomilla istunta-avuilla. Sen ehdoton bravuuri kouluradalla on laukanvaihto, ja niitä Kunkku esittäisi mielellään vaikka jokaisella askeleella. Esteradalla ori ei katsele, se on varma hyppääjä eikä kieltele turhia, vähän varovaisempi se vaan saisi jaloistaan olla. Huolimattomuuspuomeja tulee helposti, mutta uskon, että treenaamalla ja kokemuksella pääsemme niistäkin eroon.
Suuret, ilmeikkäät silmät olivat se juttu, mihin Kuninkaankehrässä varsana ihastuin, ja ori onkin säilyttänyt ne aikuisuutensa asti. Tallissa toimiessamme unohdun helposti katselemaan oriin lempeitä, tummia silmiä ja ihmettelemään maailman menoa. Hoitotoimenpiteissä ei ole mitään erityistä mainittavaa, Kunkku on sellainen kaikki-käy-tyyppi, välillä sen ajatusmaailma ja keskittyminen on jossain muualla kuin käsittelijässä, mutta ei se mitään pahaa tee. Ystävällinen ja hieman hölmö ori kuikuilee usein käytävälle, jos vaikka ohi sattuisi kulkemaan joku, jolla on ruokaa (tai jossain tallin toisessa päässä liikkuisi kaunis tamma). Kuninkaankehrä on tarhattavissa riimulla, jokseenkin ketju pitää olla turvan päällä ihan varotoimenpiteenä, välillä orin mielenkiinto on enemmän muissa hevosissa kuin itse ihmisessä. Kunkku tanssahtelee helposti ihmisen vierellä, pelkoa ei kuitenkaan ole siitä, että se lähtisi karkuun tai tekisi sen suurempia liikkeitä. Kisapaikoilla ehdottomasti toimittava jatkuvasti suitsittuna, vieraassa paikassa ori kokee suurta tarvetta machoilla ja määräillä.
Rate My Pony, 3-star-prospect 1129/1900 pistettä |
isä
Kuningaskobra sh, tprt, 162 cm |
|
emä
Kehruu-Jenny sh, prt, 159 cm |
|
isä Kuningaskobra oli suomenhevoseksi ihan mukavan kokoinen (162 cm) ja hyvärunkoinen, pitkäjalkainen tummanpunarautias ori. Pitkän kilpauransa (niin koulu- kuin esteratsastuksessakin) lisäksi ori kiersi paljon näyttelyitä ja viihtyikin tulosten mukaan hyvin voittajakehässä. Kuningaskobrasta puhuttiin hyväluontoisena, rohkeana ja itsevarmana tapauksena. Näitä luonteenpiirteitä, kestävyyttä ja ilmavaa laukkaa ori periytti kuudelle jälkeläisellensä, näistä Kuninkaankehrä on viimeinen.
isänisä Kuningasboa syntyi aikanaan pienellä kotitallilla lähellä Sodankylää. Energisen luonteen omaava rautias suomenhevosori ei nuorilla vuosillaan kilpaillut juurikaan, ison kokonsa (163 cm) takia se kasvoi pitkään ja hyvin epätasapainossa ollen vähän väliä takakorkea tai muuten vaan honkkeli. Varttuneemmalla iällä ori kuitenkin pääsi näyttämään kyntensä pääasiassa esteradoilla ja keräsikin kunnioitettavan määrän voittoruusukkeita karsinansa oveen. Kuningasboalla oli reippaan luonteensa lisäksi voimakas takajalkojen ponnistustekniikka sekä hyvä pää kilparatsastusta ajatellen. Ori jätti jälkeensä kuusi jälkeläistä.
isänemä Mansikkapyre oli suloisen nimensä veroinen kilttiäkin kiltimpi tummanrautias suomenhevostamma, joka keräsi suuren fanijoukon ympärilleen elämänsä aikana. Isolta nallekarhulta näyttävä punainen tamma kiersi pääasiassa näyttelyitä ja teki kauniita varsoja, muutamaan otteeseen se vieraili myös kouluradoilla ja ihastutti niin tuomarit ja katsojat valtavalla persoonallisuudellaan ja loistavalla laukallaan. Mansikkapyre eli pitkän elämän, varsoi kuusi kaunista varsaa ja toimi omistajaperheensä lasten opetusmestarina. Tamma periytti jälkeläisilleen kärsivällistä ja rohkeaa luonnetta.
emä Kehruu-Jenny oli kaunis liikkeinen 159-senttinen suomenhevostamma. Kiiltävän punarautiaan karvapeitteen sekä ryhdikkään rakenteen omistava tamma hurmasi tuomarit näyttelykehissä sekä kouluradoilla. Kehruu-Jenny omisti todella upean, ilmavan ravin. Laukka tippui helposti nelitahtiseksi, mikäli siihen ei ratsastanut tarpeeksi voimaa, mutta osaavan kuskin kanssa tamma sai laukastansakin hyviä arvosanoja koulupapereihinsa. Tamma lopetettiin vakavan ähkyn takia 15-vuotiaana jättäen jälkeensä surevat omaisensa ja vain kaksi komeaa orivarsaa.
emänisä Jameson olisi ihmisenä ollut tanssilattioiden partaveitsi. Se oli kuitenkin komea, suurikokoinen (163 cm), punarautias suomenhevosori joka tanssahteli menemään kouluradoilla. Orin liikkeet näyttivät kevyiltä ja vaivattomilta, ihan sama mitä se teki. Se hurmasi tuomareita niin koti-Suomessa ja lyhyellä visiitillään naapurimaassa Ruotsissakin. Jameson oli luonteeltaan hieman röyhkeä, sen kanssa piti pitää tiukat rajat ja sille piti antaa reilusti päätä nollaavaa liikuntaa, jotta normaalista arjesta pystyi selviytymään kunnialla. Röyhkeytensä takia ori kuitenkin luultavasti pärjäsi kilparadoilla, se rakasti esiintyä. Kehruu-Jenny jäi Jamesonin ainoaksi jälkeläiseksi, sillä orin omistajat halusivat panostaa enemmän kilpailemiseen kuin jalostuskäyttöön. Ori ruunattiinkin suhteellisen nuorena ja sen jälkeen se tasaantui myös hieman luonteeltaan.
emänemä Kissavillapaita oli hyväluonteinen, ehkä vähän arkuuteen taipuva rautias suomenhevostamma. Se asui ja kasvoi ainoan varsansa, Kehruu-Jennyn, kanssa samalla tallilla. Kissavillapaita suoritti moitteettomasti helppoja koululuokkia ja pieniä estetehtäviä, parhaimmillaan se oli kuitenkin näyttelykehissä, joissa sitä varsansa tavoin esiteltiinkin usein. Näppärän kokoinen ja korrektirakenteinen tamma saikin kiitosta näyttelykehissä ulkonäöstää ja matkaatavoittavasta käynnistään.
00.00.0000 Monitaituri-Kuninkaankehrä, kirjoittajana Evelia
virtuaalitalli, virtuaalihevonen
|