kuvat © AK - klikkaa kuvat isommaksi!
|
Näkinkenkätyttö
155 cm tummanpunarautias suomenhevostamma, "Näkki" syntynyt 4. helmikuuta 2022, 2-vuotias omistaja VRL-15042 Evelia, Helmivilla kasvattaja Aila Jokiaho, ei virtuaalimaailmassa |
VH22-018-0342
yleispainotteinen (ko vaativa B, re 120 cm) kilpailee Virtuaalisen ratsastajainliiton alaisissa porrastetuissa kilpailuissa, lajeinaan koulu- ja esteratsastus, ajantasalla oleva pistetilanne näkyvillä hevosen omassa rekisteriprofiilissa |
Tamma ottaa rajoitetusti vastaan tuontisukuisia suomenhevosoreja, kiinnostuessasi ota yhteys Eveliaan.
varsan nimi
isä orin nimi |
varsan nimi
isä orin nimi |
varsan nimi
isä orin nimi |
"No nyt on kyllä lempinimellä paiskattu nättiä tammaa..."
Näkinkenkätyttö oli heräteostos, jota en kadu. Pieni, siro suomenhevonen oli ensimmäisellä näkemiskerralla arka ja epäluuloinen. Sillä oli kuitenkin loistava rakenne ja todella kaunis ravi. Tamman pää oli jalo ja sen katse oli ystävällinen, vaikka siitä näki, että sitä jännitti.
Muutaman kuukauden päähän sovittu toinen tapaamiskerta sai sydämeni heittämään volttia, varsasta oli kasvanut huomattavasti rohkeampi, sosiaalinen yksilö joka laukkasi varsakavereidensa kanssa pitkin poikin suurta laidunta jättäen emänsä pitkälle jälkeensä.
Luonnekuvaus
Näkinkenkätyttö on vaan jatkanut henkistä kasvuaan kohisten iän karttuessa. Arasta ja epäluuloista tammavarsasta on kuoriutunut luottavainen, sosiaalinen ja pirteä nuori suomenhevonen, joka ei todellakaan ole lempinimensä arvoinen. Lempinimi Näkki kuitenkin on jo vakiinnuttanut paikkansa sanavarastossani, joten jääkööt sitten.
Näkki on lupaava kilpahevosen alku. Se haluaa miellyttää ratsastajaa, suorittaa tasaisen varmasti sille asetetut tehtävät ja väläyttelee vähän väliä sitä kuuluisaa mansikkahilloa, laadukkuutta, jonka tiedän vielä olevan piilossa jossain tamman pienessä kropassa. Pikkutamma liitelee kaunista, ilmavaa ravia aivan liian helpon näköisesti, mutta joutuu työstämään jonkin verran laukkaansa. Näkki on pehmeä ja elastinen ratsastaa, se on ketterä jaloistaan ja hyppää pyöreällä selällä. Tamma on rohkea, se laukkaa pienet korvat töttöröllä kohti isoja esteitä ja ponnistaa terävästi paikasta kuin paikasta niiden yli.
Pikkutammalla voi myös luottavaisesti lähteä maastoon ilman satulaa, se pysähtyy pelkillä ääniavuilla vaikka täydestä laukasta. Näkki on utelias ja automaattisesti lähtee rämpimään polkujen viereen, se myös seuraisi mielellään metsäneläinten reittejä ja katselisi ikuisesti tyynelle järvenselälle uittopuuhissa. Tamman kanssa voi oikeastaan tehdä kaikkea, mitä keksii.
Hoitaessa Näkinkenkätyttö on vähän rauhaton, se ei viihdy yksin tallissa vaan kaipaa ympärilleen muitakin hevosia. Helpoimmalla pääsee, kun nappaa tamman tarhakaverin samaa matkaa talliin mukaansa ja pyytää jotain muuta (anna anteeksi Johannes) viemään tarhakaveri takaisin ulos kun hoitotoimenpiteet on saatu suoritettua. Kisapaikoilla ja matkustaessa tamma kaipaa jonkinverran tukea kavereilta, radalle päästessään se on itsevarma, mutta maasta käsiteltäessä se on vähän kuoressaan.
Näkki on lupaava kilpahevosen alku. Se haluaa miellyttää ratsastajaa, suorittaa tasaisen varmasti sille asetetut tehtävät ja väläyttelee vähän väliä sitä kuuluisaa mansikkahilloa, laadukkuutta, jonka tiedän vielä olevan piilossa jossain tamman pienessä kropassa. Pikkutamma liitelee kaunista, ilmavaa ravia aivan liian helpon näköisesti, mutta joutuu työstämään jonkin verran laukkaansa. Näkki on pehmeä ja elastinen ratsastaa, se on ketterä jaloistaan ja hyppää pyöreällä selällä. Tamma on rohkea, se laukkaa pienet korvat töttöröllä kohti isoja esteitä ja ponnistaa terävästi paikasta kuin paikasta niiden yli.
Pikkutammalla voi myös luottavaisesti lähteä maastoon ilman satulaa, se pysähtyy pelkillä ääniavuilla vaikka täydestä laukasta. Näkki on utelias ja automaattisesti lähtee rämpimään polkujen viereen, se myös seuraisi mielellään metsäneläinten reittejä ja katselisi ikuisesti tyynelle järvenselälle uittopuuhissa. Tamman kanssa voi oikeastaan tehdä kaikkea, mitä keksii.
Hoitaessa Näkinkenkätyttö on vähän rauhaton, se ei viihdy yksin tallissa vaan kaipaa ympärilleen muitakin hevosia. Helpoimmalla pääsee, kun nappaa tamman tarhakaverin samaa matkaa talliin mukaansa ja pyytää jotain muuta (anna anteeksi Johannes) viemään tarhakaveri takaisin ulos kun hoitotoimenpiteet on saatu suoritettua. Kisapaikoilla ja matkustaessa tamma kaipaa jonkinverran tukea kavereilta, radalle päästessään se on itsevarma, mutta maasta käsiteltäessä se on vähän kuoressaan.
isä
Leivänheitto sh, rt, 155 cm |
|
emä
Helmisimpukka sh, tprt, 149 cm |
|
isä Leivänheitto on ikuinen pikkulapsi, edelleen nuoren miehen sielun omistava setämies omistaa sen kuuluisan pilkkeen silmäkulmassaan. Rautias ori on huumoriveikko, joka tekee kuulemma edelleen pientä kiusaa omistajalleen sekä hoitajalleen. Nuoruusvuosinaan Leivänheitto kilpaili pääasiassa kenttäratsastuksessa, se nautti tuulentuiverruksesta harjassaan ja ison laukkansa esittelemisestä, se ei pelännyt veteen hyppäämistä tai suurien hautojen ylittämistä. Leivänheitto taittui myös näppärästi koulukuvioihin ja suoritti rataesteet tasaisen varmasti. Valitettavan loukkaantumisen takia ori kuitenkin jäi kymmenvuotiaana seurahevoseksi ja muutaman varsan jälkeen se ruunattiin. Nykypäivänä miltei 30-vuotias suomenhevonen elelee onnellisesti pienessä pihattolaumassaan tyttöystävänsä sekä yhden varsansa kanssa.
isänisä Näkkileipä oli ainoan varsansa tavoin huumorimiehiä, se oli reipas kenttähevonen, joka suoritti tuulispäin lailla maastoestekokeet. Koulukokeissa motivaation ylläpitäminen olikin varsin hankalaa, kenttäkisojen lisäksi Näkkileipä kilpaili matkaratsastuksessa sekä ravasi nuoruusvuosinaan muutaman ravilähdönkin. Laukka kuitenkin oli liian vahvaa ja raviura tyssäsi siihen. Reipas pikkuori oli huumorintajua kaipaava käsiteltävä, se oli vähän väliä hihansuussa kiinni tai kiskoi hoitajansa kengännauhoja auki. Se oli kuitenkin kiltti ja orin kanssa touhutessa sai aina hymyn huulillensa.
isänemä Kuosman Tiffani eli onnellista elämää siitostammana. Kaunis rautias suomenhevostamma ei ratsun uraansa päässyt kovin pitkälle kokemaan laitumella sattuneen tapaturman takia, jalkavamma toki avasi uudet ikkunat tammalle ja se sai toimia loistavana emätammana niin omille varsoilleen kuin orpovarsoille. Kiltti ja ystävällinen tamma otti omakseen useamman orpovarsan ja hoiti ne yhtä hyvin kuin omat jälkeläisensä. Kuosman Tiffani nautti myös pitkistä hemmotteluhetkistä ja erityisesti porkkananameista.
emä Helmisimpukka oli päättäväinen, itsevarma estehevonen, joka pienestä koostaan huolimatta hyppäsi isojakin esteitä ilmavaralla. Tamman takajalkojen tilalla varmaan olivat jouset, sillä se luonnottomistakin ponnistuspaikoista selvisi ketterästi ja sulavasti esteiden yli mitään kyselemättä, Helmisimpukan sydän sykki esteille. Muutoin tamma oli luonteeltaan vähän erakko, se oli sisäänpäinkääntynyt ja hiljainen, se ei pitänyt itsestään meteliä vaan sopeutui paikkaan kuin paikkaan ja toimi jokaisessa tilanteessa tasaisen rauhattomasti. Tamma oli omillaan esteradoilla ja siellä se antoikin itsensä loistaa. Muutaman hyvän kilpavuoden jälkeen se siirtyi opettamaan omistajansa tyttärille esteratsastuksen saloja, se oli mitä oivallisin opetushevonen, koska kesti virheitä eikä tehnyt niistä ongelmaa. Helmisimpukka jätti jälkeensä yhden ainoan varsan menehtyessään suhteellisen nuorella iällä, vain 15-vuotiaana ähkyyn.
emänisä Simpukkapoika oli komea pitkänlinjan hevoskasvatuksen tähtituotos, ori kilpaili monissa näyttelyissä keräten pystejä ja pokaaleja sekä saaden erikoismainintoja erittäin pitkästä ja paksusta harjastaan. Punarautias ori kimmelsi kilpaa auringon kanssa, oli käytökseltään helppo ja yksinkertainen, piti itsestään meteliä oikeissa tilanteissa ja esiintyi aina edukseen. Se toimi moitteettomasti myös ratsastuskilpailuissa, niittäen mainetta ja kunniaa pikkuluokista niin koulu- kuin esteratsastuksenkin parissa. Eritoten orin ravi oli kaunista katseltavaa, se kykeni liitelemään ilmavasti, kuin painovoima ei olisi koskettanut sitä ollenkaan, paikasta toiseen. Simpukkapoika oli aikanaan haluttua tavaraa jalostusorin ominaisuudessa, ori jättikin jälkeensä eri punaisen sävyisiä varsoja useamman kymmenen kappaletta.
emänemä Helmisydän oli nimensä arvoinen tamma, yksilö, jolla todellakin oli sydän paikoillaan. Tamma oli kiltti, ystävällinen ja sosiaalinen. Se viihtyi ihmisten seurassa, painoi päänsä syliin ja hörisi pehmeästi. Helmisydän oli myös mitä mainion ratsu, se suoritti täydellä sydämellään kaiken, mitä ratsastaja siltä osasi pyytää ja vielä vähän enemmän. Tamma kilpaili kaikissa ratsastuksen lajeissa ja näytti osaamistaan sekä yhteistyökykyisyyttään myös muutaman kerran valjakkovaunujen edessä. Mikään rusettihai se ei ollut, mutta se opetti valtavasti jokaisella kisakokemuksella ja ikinä kisapäivää tamman kanssa ei tarvinnut huulet mutrussa lopettaa. Helmisydän jätti jälkeensä neljä hyväkäytöksistä varsaa, periytti kaunista punaista väriään sekä ystävällistä luonnettaan.
00.00.0000 Vesipeto-Näkki, kirjoittajana Evelia
virtuaalitalli, virtuaalihevonen
|