kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0) - klikkaa kuvat isommaksi!
|
Susirouva
160 cm tummanruunikko suomenhevostamma, "Onneli" syntynyt 1. helmikuuta 2022, 3-vuotias omistaja VRL-15042 Evelia, Helmivilla kasvattaja Kirsikka Mäki, ei virtuaalimaailmassa |
VH22-018-0341
yleispainotteinen (ko vaativa B, re 120 cm) kilpailee Virtuaalisen ratsastajainliiton alaisissa porrastetuissa kilpailuissa, lajeinaan koulu- ja esteratsastus, ajantasalla oleva pistetilanne näkyvillä hevosen omassa rekisteriprofiilissa |
Tamma ottaa rajoitetusti vastaan tuontisukuisia suomenhevosoreja, kiinnostuessasi ota yhteys Eveliaan.
varsan nimi
isä orin nimi |
varsan nimi
isä orin nimi |
varsan nimi
isä orin nimi |
"Oletko aivan varma? Tämä tamma ei ole todellakaan mikää helppo tapaus..."
Vaaleanpunaisten linssieni kanssa lähdin taas uudelle hevosenhakureissulle. Kasvattaja viimeiseen asti varmisteli puhelimessa, haluanko todellakin ottaa riskin ja ostaa tämän tamman. Susirouvaksi nimetty kovapäinen varsa oli kuulemma palautettu jo kahteen kertaan ongelmaluonteensa ja hankalan käsiteltävyydensä vuoksi.
Itsehän en linssieni takia kykene näkemään ihanissa suomenhevosissa mitään vikaa, tamma oli varmasti vain aliarvostettu eikä mitenkään hankala - voi miten olinkaan väärässä...
Luonnekuvaus
Kasvattajansa mukaan Susirouva on sukunsa mustalammas. Siinä missä suku on täynnä kilttejä ja kohteliaita hevosia, tummanruunikko tamma on alusta alkaen ollut piikki takapuolessa. Onnelia on hankala miellyttää, se on hapannaama, joka ei kuitenkaan uskalla tehdä mitään pahaa ihmiselle.
Kovapäinen tamma on loistava kilpahevosen aihio, se on itsepäinen ja itsevarma. Se haluaa voittaa ja nauttia parrasvaloista. Onneli antaa itsestään aina 120 prosenttia, osaamattoman kuskin kanssa tämä onkin ongelma. Tummanruunikko Susirouva ei anna anteeksi virheitä, herkästi se vain jumahtaa keskelle kenttää ja seisoo siinä kivettynein kyljin, ei kuule eikä näe eteenpyytäviä apuja jos ne ovat yhtään ristiriitaisia. Tamman tiellä ei saa istua, sitä ei saa puristaa polvilla tai vetää suusta. Kun Onnelin kanssa pääsee samalla sivulle, se kuitenkin tanssii vaikka tangoa kanssasi.
Loistavana yleishevosena Susirouva suorittaa niin koulu- kuin estetehtävätkin moitteetomasti taitavan ratsastajan kanssa. Sen ilme ei ehkä ole kaikista positiivisin, mutta näin paremman tutustumisen myötä olen oppinut, että hapannaamaisuus nyt vaan sattuu olemaan Onnelin perusilme. Reipasluontoinen tamma omistaa tasaiset liikkeet ja hyvän kilpailupään. Se ei jännitä vieraita paikkoja yhtään sen enempää kuin kotitalliakaan. Ainoana miinuksena kilpailupaikkoja kohden täytyy sanoa punaisen rusetin sitominen häntään, Susirouvalle kun ei käy, että vieraat hevoset astelevat noin vaan hänen henkilökohtaiseen tilaansa. Onneli on parhaillaan esteradalla, sen laukka venyy ihmeellisiin mittoihin kun se syttyy. Tamma suorittaa täydellä sydämellä jokaisen hyppynsä.
Perusilmeellään Onneli helposti säikäyttelee kokematonta käsittelijää. Tamman näkee useammin nyrpeä ilme naamallaan, korvat nousevat oikeastaan höröön vain kilpakentillä tai ruokailutilanteessa. Tamma tarhaa yksin, koska ei yksinkertaisesti viihdy laumassa. Susirouva on kuitenkin käsiteltävissä tiettyjen rutiinien kautta, sen saa harjata normaalisti, kunhan sen tekee tietyssä järjestyksessä ja sitä saa käsitellä tuttu eläinlääkäri ja kengittäjä ilman ongelmia.
Kovapäinen tamma on loistava kilpahevosen aihio, se on itsepäinen ja itsevarma. Se haluaa voittaa ja nauttia parrasvaloista. Onneli antaa itsestään aina 120 prosenttia, osaamattoman kuskin kanssa tämä onkin ongelma. Tummanruunikko Susirouva ei anna anteeksi virheitä, herkästi se vain jumahtaa keskelle kenttää ja seisoo siinä kivettynein kyljin, ei kuule eikä näe eteenpyytäviä apuja jos ne ovat yhtään ristiriitaisia. Tamman tiellä ei saa istua, sitä ei saa puristaa polvilla tai vetää suusta. Kun Onnelin kanssa pääsee samalla sivulle, se kuitenkin tanssii vaikka tangoa kanssasi.
Loistavana yleishevosena Susirouva suorittaa niin koulu- kuin estetehtävätkin moitteetomasti taitavan ratsastajan kanssa. Sen ilme ei ehkä ole kaikista positiivisin, mutta näin paremman tutustumisen myötä olen oppinut, että hapannaamaisuus nyt vaan sattuu olemaan Onnelin perusilme. Reipasluontoinen tamma omistaa tasaiset liikkeet ja hyvän kilpailupään. Se ei jännitä vieraita paikkoja yhtään sen enempää kuin kotitalliakaan. Ainoana miinuksena kilpailupaikkoja kohden täytyy sanoa punaisen rusetin sitominen häntään, Susirouvalle kun ei käy, että vieraat hevoset astelevat noin vaan hänen henkilökohtaiseen tilaansa. Onneli on parhaillaan esteradalla, sen laukka venyy ihmeellisiin mittoihin kun se syttyy. Tamma suorittaa täydellä sydämellä jokaisen hyppynsä.
Perusilmeellään Onneli helposti säikäyttelee kokematonta käsittelijää. Tamman näkee useammin nyrpeä ilme naamallaan, korvat nousevat oikeastaan höröön vain kilpakentillä tai ruokailutilanteessa. Tamma tarhaa yksin, koska ei yksinkertaisesti viihdy laumassa. Susirouva on kuitenkin käsiteltävissä tiettyjen rutiinien kautta, sen saa harjata normaalisti, kunhan sen tekee tietyssä järjestyksessä ja sitä saa käsitellä tuttu eläinlääkäri ja kengittäjä ilman ongelmia.
isä
Susihukka sh, m, 162 cm |
|
emä
Rouvashenkilö sh, trn, 158 cm |
|
isä, Susihukka, oli kovaluontoinen suorittajahevonen. Musta suomenhevosori oli kiitettävän kokoinen (162 cm) ja se osasi käyttää kokoaan hyväkseen. Susihukka ei ollut luonteeltaan paha eikä ilkeä, mutta se osasi olla haastava. Jos se halusi jotain, se teki kaikkensa saavuttaakseen kohteen (yleensä ruohotuppo esimerkiksi tarhan lankojen väärällä puolella...) Kilpahevosena ori oli omiaan, sillä oli valtava itseluottamus ja loistava kapasiteetti estepuolella. Suurimman osan kilpaurastaan se viettikin esteradoilla pitkä harja hulmuten ja palkintoja kotiin kiikuttaen. Susihukka periytti varsoilleen suurta itseluottamusta sekä isoa hyppykapasiteettia.
isänisä Hukkasuhde kasvoi pienellä kotitallilla, muutti nuoruudessaan useampaan otteeseen ja päätyi ammattilaisten käsiin ravitallille. Ori ei kuitenkaan ravannut yhtäkään lähtöä, vaikka toimikin mainiosti myös kärryjen edessä. Hukkasuhde oli kiiltäväkarvainen musta, 161 sentin korkeuteen kasvanut pitkäharjainen ja paksuhäntäinen suomenhevosori, joka sai naapurit huokailemaan sen komean ulkomuodon edessä. Ori oli varsin yksinkertainen käsiteltävä, ja syyttäisin tästä sen ammattilaiskäsissä saamaa peruskoulutusta, se oli voimakastahtoinen, mutta suuntasi energiansa aina hyvään. Hukkasuhde kilpaili pääasiassa esteratsastuksen pienemmissä luokissa (aina 100 cm asti) ja saavuttikin useita palkintopokaaleja itselleen ja ratsastajalleen. Vanhemmilla päivillään ori oli myös suosittu jalostusori, se periytti kaunista mustaa väriä sekä korrektia rakennettansa.
isänemä Ennustajaeukkoa oli nimellä paiskattu, Eukoksi kutsuttu tamma oli varsin herttainen ja pehmeä luonteeltaan. Pahnanpohjimmainen ja laumassa valitettavasti vähän kaikkien poljettava. Ruunikko suomenhevostamma oli oikea monitoimihevonen, sillä tehtiin niin työajoa kuin perinteisiä ratsastuslajejakin. Kirkkaimmillaan tamma loisti työajossa ollen todella vastaanottavainen ja rauhallinen, ratsastuslajeissa Ennustajaeukko pyörähti myös muutamissa koulukilpailuissa ja kotikentällä suoritti myös helppoja estetehtäviä mallikkaasti. Tamma siirtyi jalostuskäyttöön vanhemmalla iällään ja oli mitä loistavin ja kärsivällisin emä kolmelle varsalleen.
emä Rouvashenkilö oli kuvankaunis, tummanruunikko 158 senttinen suomenhevostamma, jota voisi kuvailla mielensäpahoittajaksi. Tamman perusilme oli vähän nyrpeä, mutta sen työmoraali oli valtava. Rauhalliseksi kuvailtu tamma kilpaili pääasiallisesti kouluratsastuksessa, mutta suoriutui taitavasti myös estetehtävistä. Kotioloissa Rouvashenkilöllä treenattiin myös maastoesteitä; tamma oli rohkea hyppääjä, mutta hyppytekniikka ei ehkä ollut parhaimmasta päästä. Kouluradoilla tamma kuitenkin liihotteli suoraan tuomarin sydämiin, se teki töitä aina täysillä ja nautti esiintymisestä. Rouvashenkilö jätti jälkeensä vain yhden varsan, herkkä mielensäpahoittajatamma ei loistanut emän roolissa, joten sitä ei haluttu kiusata uusilla varsoilla.
emänisä Henkireikä oli harvinaisen rauhallinen ja tasainen punaruunikko suomenhevosori. Sen maata ei mullistanut viereisellä pellolla pyörivät työkoneet tai läheiselle kääntöpaikalla laskeutuva medihelikään vaan ori suhtautui elämäänsä varsin rauhallisesti, sille riitti heinäpaali ja vesisaavi, vähän liikuntaa ja näköyhteys hevoskavereihinsa. Henkireikä ei kilpaillut elämänsä aikana yhtäkään starttia, sillä kyllä valmentauduttiin tavoitteellisesti, mutta omistajan kilpailukammon vuoksi ori pääsi loistamaan vain kotikentällä. Orilla olisi ollut lahjoja ja näytettävää niin koulu- kuin estepuolellakin, mutta ainakin se pääsi opettamaan ratsastajaansa paremmaksi hevosmieheksi. Henkireikää käytettiin jalostukseen kaksi kertaa, tuttujen tammoille, ja jälkeensä se jättikin kaksi kaunista tammaa.
emänemä Neiti Siniverinen eli pitkän, rauhallisen elämän pienellä kotitallilla. Se oli reipasluontoinen höyryjuna, joka suoritti annetut tehtävät mukisematta. Haastavan tammasta teki se höyryjunamaisuus, tamma kun pääsi raiteilleen ja vauhtiin, se ei meinannut jarruttaa saatika pysähtyä mitenkään. Neiti Siniverisen veri veti esteille, mutta se kilpaili myös jonkinverran kouluratsastuksessa. Käsiteltäessä tamma oli ihan yhtälailla höyryjuna kuin ratsastaessa, tämän luonteenpiirteen takia sitä ei ikinä edes kokeiltu kärryjen eteen. Neiti Siniverinen oli kuitenkin kiltti ja hyvin ystävällinen, se tuli toimeen kaikken ihmisten kanssa ja viihtyi suurissakin tarhaporukoissa. Tamma oli laumassa ystävällinen ja rauhallinen pomo, pelkkä katse riitti hillitsemään lauman riitapukarit ja erimielisyydet. Tamma jätti jälkeensä kolme kivaa, kompaktia varsaa urheiluhevosmaisella rakenteella ja herkällä luonteella.
00.00.0000 Hapannaaman kevätreissu klinikalle, kirjoittajana Evelia
virtuaalitalli, virtuaalihevonen
|