kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0) - klikkaa kuvat isommaksi!
|
Vispikermasalaisuus
159 cm voikonpäistärikkö suomenhevostamma, "Kerttu" syntynyt 6. helmikuuta 2022, 3-vuotias omistaja VRL-15042 Evelia, Helmivilla kasvattaja Alina Hakala, ei virtuaalimaailmassa |
VH22-018-0340
yleispainotteinen (ko vaativa B, re 120 cm) kilpailee Virtuaalisen ratsastajainliiton alaisissa porrastetuissa kilpailuissa, lajeinaan koulu- ja esteratsastus, ajantasalla oleva pistetilanne näkyvillä hevosen omassa rekisteriprofiilissa |
Tamma ottaa rajoitetusti vastaan tuontisukuisia suomenhevosoreja, kiinnostuessasi ota yhteys Eveliaan.
varsan nimi
isä orin nimi |
varsan nimi
isä orin nimi |
varsan nimi
isä orin nimi |
Kuvankaunis Vispikermasalaisuus sai minut tekemään ostopäätöksen kirjaimellisesti vain ulkonäkönsä perusteella. Olin soittanut jo tamman kasvattajalle pelkkien kuvien perusteella, että tuon minä tahdon, kerro millä summalla se vaihtaa omistajaa ennenkuin kerkesin perehtymään tamman sukuun. Suvussa toki ei ollut mitään valitettavaa, kivat laadukkaista urheiluhevosista koostuvat sukulinjat molemmin puolin antavat hyvän pohjan Kertun tulevaisuudelle.
Varsana voikonpäistärikkö tamma oli sosiaalinen, se on saanut kasvaa suuren lauman turvassa ja sitä on käsitelty reilusti. Vispikermasalaisuus on kasvattajan mukaan ollut alusta alkaen hyvin luottavainen ja ystävällinen yksilö, jossa varmasti on laatua kilpakentille.
Luonnekuvaus
Hyvästä urheiluhevossuvusta tuleva Vispikermasalaisuus on säilyttänyt sosiaalisuutensa varsavuosistaan. Se edelleen saapuu tarhanlaidalle tuikkivin silmin, korvat hörössä jokaikinen päivä, odottaen treeniin tai talliin pääsyä. Kerttu on sellainen hyvänmielenhevonen, jota ei pysty käsittelemään hymyilemättä. Tamma parantaa huononkin päivän, joka ikinen kerta.
Ratsain tamma on kaikkea muuta, kuin tasalaatuinen tapaus. Päivästä riippuen se voi olla kuuma kuin kiehuva teepannu tai lunki kuin talviuntaan nukkuva karhu. Välillä sillä voi huolettomasti maastoilla ilman satulaa ja välillä se taas kiehuu ja pihisee energiaa esteradalla. Päivästä huolimatta Kerttua täytyy ratsastaa jämäköin ottein, herkällä kädellä ja vahvalla istunnalla tai hyvän itsetunnon omistava tamma ilmoittaa epämukavuudestaan isoin pukein tai lopettamalla liikkumisen kokonaan.
Kouluradoille pitkäjalkaista tammaa on siunattu valtavin liikkein, niissä ei ole helppo istua, mutta niitä tottavie on kaunista katsoa. Ilmava ravi ja luonnostaan ylämäkeen suuntautuva laukka ovat Vispikermasalaisuuden ehdottomasti parhaat puolet. Kerttu on herkkä ratsu, jota täytyy ratsastaa höyhenenkevyellä kädellä ja vakaalla istunnalla. Tamma suorittaa hyvin vain ja ainoastaan silloin, kun ratsastajakin on ajantasalla. Esteillä kaunis tamma syttyy, sillä kiehuu helposti yli, pidätteet tuntuvat välillä hyvinkin turhilta kun Kerttu lukitsee esteen näkökenttäänsä. Ketteräjalkainen tamma ei kuitenkaan jätä ikinä arvailun varaan pääseekö se esteistä yli, sillä voimakkaan ponnistuksen omistava Vispikermasalaisuus ylittää esteen kuin esteen suurella ilmavaralla ja innokkuudella.
Vispikermasalaisuuden tallikäytös on kuin opaskirjasta. Se on kohtelias, varovainen ja ihmisestä kiinnostunut. Tamma on juuri se, joka valitaan seisomaan hoitopaikalle kun kumminkaiman pikkulapset haluavat tulla taputtelemaan heppaa. Kerttu kohtelee jokaista ihmistä, oli se sitten aikuinen tai pieni lapsi, hyvin rauhallisesti ja kiinnostuneesti. Matkustaessakin tamman käytös on ensiluokkaista, se seisoo trailerissa kiltisti ja malttaa kävellä kisapaikoilla narussa ja nauttia vain ympäristöstään. Jos nyt jotain miinuspuolia pitää mainita, kermapyllytamman juotto vierailla paikoilla on aina yksi rumba. Ainakin kolmea eri makuvettä täytyy olla tarjolla, jotta arvonsa tunteva tamma voi valita mitä milloinkin tekee mieli.
Ratsain tamma on kaikkea muuta, kuin tasalaatuinen tapaus. Päivästä riippuen se voi olla kuuma kuin kiehuva teepannu tai lunki kuin talviuntaan nukkuva karhu. Välillä sillä voi huolettomasti maastoilla ilman satulaa ja välillä se taas kiehuu ja pihisee energiaa esteradalla. Päivästä huolimatta Kerttua täytyy ratsastaa jämäköin ottein, herkällä kädellä ja vahvalla istunnalla tai hyvän itsetunnon omistava tamma ilmoittaa epämukavuudestaan isoin pukein tai lopettamalla liikkumisen kokonaan.
Kouluradoille pitkäjalkaista tammaa on siunattu valtavin liikkein, niissä ei ole helppo istua, mutta niitä tottavie on kaunista katsoa. Ilmava ravi ja luonnostaan ylämäkeen suuntautuva laukka ovat Vispikermasalaisuuden ehdottomasti parhaat puolet. Kerttu on herkkä ratsu, jota täytyy ratsastaa höyhenenkevyellä kädellä ja vakaalla istunnalla. Tamma suorittaa hyvin vain ja ainoastaan silloin, kun ratsastajakin on ajantasalla. Esteillä kaunis tamma syttyy, sillä kiehuu helposti yli, pidätteet tuntuvat välillä hyvinkin turhilta kun Kerttu lukitsee esteen näkökenttäänsä. Ketteräjalkainen tamma ei kuitenkaan jätä ikinä arvailun varaan pääseekö se esteistä yli, sillä voimakkaan ponnistuksen omistava Vispikermasalaisuus ylittää esteen kuin esteen suurella ilmavaralla ja innokkuudella.
Vispikermasalaisuuden tallikäytös on kuin opaskirjasta. Se on kohtelias, varovainen ja ihmisestä kiinnostunut. Tamma on juuri se, joka valitaan seisomaan hoitopaikalle kun kumminkaiman pikkulapset haluavat tulla taputtelemaan heppaa. Kerttu kohtelee jokaista ihmistä, oli se sitten aikuinen tai pieni lapsi, hyvin rauhallisesti ja kiinnostuneesti. Matkustaessakin tamman käytös on ensiluokkaista, se seisoo trailerissa kiltisti ja malttaa kävellä kisapaikoilla narussa ja nauttia vain ympäristöstään. Jos nyt jotain miinuspuolia pitää mainita, kermapyllytamman juotto vierailla paikoilla on aina yksi rumba. Ainakin kolmea eri makuvettä täytyy olla tarjolla, jotta arvonsa tunteva tamma voi valita mitä milloinkin tekee mieli.
isä
Salaisuuden Lähettiläs sh, vkk, 162 cm |
|
emä
Rusinapulla sh, rnpäist, 155 cm |
|
isä Salaisuuden Lähettiläs oli komea, reipasluontoinen voikko suomenhevosori. Se oli hyvin urheilullinen pitkien jalkojensa ja pyöreiden muotojensa kanssa. Aina lihaksikkaalta näyttävä ori kilpaili pääasiassa esteratsastuksessa, sillä se rakasti hyppäämistä. Omistajiensa mukaan Salaisuuden Lähettiläs ryhdistäytyi ja kasvoi kymmenen senttiä korkeutta jo pelkästään sen takia, että tämän näkökenttään löytyi esteitä. Kilpakäyttöön hankittu ori ei kerennyt juurikaan näyttämään lahjojaan jalostusorin virassa, sillä onnettomuuden saattelemana iso suomenhevonen saatettiin ikiuneen sen ollessa vasta 11-vuotias.
isänisä Salaisuuslaina jätti jälkeensä useita voikkogeeniä kantavia varsoja, samanlaisia itsevarmoja, reipasluontoisia urheiluhevosia kuin se itsekin. Reipas, mutta ihmeen simppeli ori kilpaili paljon niin koulu- kuin esteratsastuksessakin, vahvuuden kuitenkin ollessa siellä esteiden puolella. Salaisuuslaina niitti mainetta ja kunniaa ympäri Suomen, se kerkesi vaihtaa ratsastajaakin useampaan otteeseen ja jokaisen kanssa se komeili usein palkintopallilla. Useamman ratsastajan mukaan ori oli yksinkertainen, mutta reipas ratsastettava. Se halusi tehdä töitä ihmisen kanssa ja esteistä varsinkin se innostui.
isänemä Rakkauden Lähettiläs oli kuvankaunis punarautias suomenhevostamma. Pieneen kotitalliin syntynyt, ja siellä koko elämänsä viettänyt, tamma ei niittänyt mainetta ja kunniaa ainoastaan koulu- ja esteradoilla. Nuoruusvuosinaan se toimi loistavana ravurinakin. Eläköidyttyään ravitouhuista tamma uudelleenkoulutettiin reippaaksi ja itsevarmaksi ratsuksi. Rakkauden Lähettiläs kilpaili raviuransa jälkeen vielä pienissä koulu- ja estekilpailuissa, saaden erikoismainintoja ja kehuja hienosta, matkaatavoittavasta ravistaan. Tamma eli pitkän iän, ikiuneen se nukahti 25-vuotiaana.
emä Rusinapulla oli kaunis, hieman erikoisemman värinen (ruunikonpäistärikkö) suomenhevostamma, josta oli lajiin kuin lajiin. Värinsä lisäksi tamma ei ollut mitenkään erikoinen; se oli tavanomainen suomalainen. Hiljainen, rauhallinen ja todellinen introvertti. Tamma ei viihtynyt muiden hevosten seurassa, eikä liiemmin näyttänyt nauttivan ihmisseurastakaan. Se oli tyytyväisimmillään kun aidan takana oli kavereita, mutta se sai olla yksinään. Rusinapulla ei kilpaillut juurikaan, se ei nauttinut esiintymisestä. Tamma kuitenkin suoritti monikäyttöisen hevosen uraa kotitallillaan, sen kanssa maastoiltiin paljon ja harjoiteltiin ratsastuksen perusteita.
emänisä Rusinajuoma oli komea, reipas ja moneen lajiin ja muotoon sopiva urheiluhevostyyppinen suomenhevonen. Punaruunikko ori hyppäsi korrektisti, liikkui helposti ja omatoimisesti oikeinpäin ja voimakkaalla takaosan työnnöllä. Rusinajuoma oli mukava ja yksinkertainen käsitellä, ori ei pelleillyt tai juurikaan kokeillut rajojaan, vaan toimi mielellään ihmisen kanssa yhteistyössä. Uula-lempinimeä kantanut ori kilpaili aktiivisesti nuoruusvuotensa, saavuttaen ihan kiitettävän määrän palkintojakin, mutta joutui lopettamaan kymmenvuotiaana kilpauransa tarhassa sattuneen tapaturman takia. Ori kuitenkin siirtyi jalostuskäyttöön ja jättikin jälkeensä useamman kivan suomenhevosen.
emänemä Kermapulla oli nimensä veroinen söpöläinen. Rautiaanpäistärikkö korrektirakenteinen, pitkäjalkainen tamma kilpaili pääasiassa valjakkoajon merkeissä saavuttaen mainetta ja kunniaa myös muissa pohjoismaissa. Tamma esiintyi myös useasti näyttelykehissä ja sai erityiskehuja myös kauniista pitkästä harjastaan ja tuuheasta hännästään. Kiltti, ystävällinen ja sosiaalinen Kermapulla sai valitettavasti vain yhden jälkeläisen menehdyttyään kolarissa varsan ollessa puolivuotias.
00.00.0000 Kouluradan ABC, kirjoittajana Evelia
virtuaalitalli, virtuaalihevonen
|